Puolivälistä vähän vasemmalle nepalinhankikkia, sitten mielestäni erikoisen lila syysleimu, syyshodekukka ja juttu jatkuu päivänliljoilla, väri- ja tiikerinliljoilla ja tarhapäivänliljoilla. Korkealle kurottavat päivänsilmät, väriminttu ja kultapallot. Kukkineitakin siellä vielä välissä on muutama.
Parsa ei petä koskaan. Tänäkin vuonna se on tosi komea.
Kompostinurkkaus tuolla takana ja edessä mamman perintönä tullut raparperi.
Naapurin talo näkyy Matinmaan takana. Tänä kesänä tämä kuuma ja aurinkoinen kukkapenkki on ollut liikaa syysleimuille. Koskaan ennen ei ole ollut näin paljon härmää niiden lehdissä. Tuossa ylemmässä kuvassa olevassa Liljanmaassa, jossa leimut ovat puolivarjossa, ne ovat aivan kunnossa.
Kompostinurkkaus takana. Siellä pilkottaa heinäseipäiden suojakaton päällä saviset kukkapurkit, joista tulevat mieleen Kiinan Terrakottasotilaat. Nämä kukkapurkit ovat koristaneet tätä nurkkausta jo ennen kuin niistä tuli muotia puutarhan stailaamisessa. En vain raaskinut heittää niitä pois.
Patjarikot Saharan reunalla ovat kärsineet liiasta kuumuudesta. En juurikaan perennoja kastele vaikka olisi miten kuivaa ja tässä on kellastuminen ollut seurauksena. Ehkä näille olisi pitänyt vähän lirauttaa.
]]>
